Neuvo

Siivosin kirjoituspöytää syksyn muistiinpanoista. Vastaan tuli tämä neuvo: "Kirjoita aina silloin tällöin ylös, mikä todella kiinnostaa (ja miksi) - muuten eksyt."

Moniulotteisempaa

"What we say and do with another person depends on who, and how many, are watching. Note that privacy is neither good nor bad on its own - it simply supports certain types of behaviour and inhibits others." Erickson & Kellogg, ACM Transactions on CHI, 2000.

Minun ongelmassani oleellista on se, että sosiaalisessa mediassa meitä "katsoo" yhtä aikaa monta yleisöä. Näillä yleisöillä, olivatpa ne ryhmiä tai yksittäisiä ihmisiä, voi olla meitä koskien varsin erilaisia odotuksia riippuen siitä, minkälainen suhde heillä meihin on ja minkälaisessa roolissa me toimimme suhteessa heihin. Näin ollen yksityisyys ei asetu yhdelle ulottuvuudelle, vaan lukemattomille. "Monelle yleisölle esiintyminen" (metaforisesti, siinä mielessä kuin sosiaalinen elämä aina on teatteria) voi tukea tietynlaista käyttäytymistä ja ehkäistä muuta, mutta yksioikoista tämä ei ole. Lisäksi on epäselvää, mikä merkitys tällaisella minuuden toiminnallisella tekemisellä on siihen, miten hahmotamme itsemme.

Vital tension

"Why Socially Translucent Systems? Because there is a vital tension between privacy and visibility. Neither is inherently good or bad: each supports and inhibits certain types of behaviour --." Erickson, Smith, Kellogg, Laff, Richards & Bradner in CHI '99.

Ok, aiheeni ei ole uusi, tietenkään se ei ole. Mutta on uutta katsoa sitä siitä kulmasta, josta sitä lähestyn. Mitä tämä yksityisyyden ja näkyvyyden tensio sosiaalisessa mediassa tarkoittaa käyttäjälle, käyttäjän tavalle määritellä itseään ja hänen keinoilleen ylläpitää ja luoda merkityksellisiä sosiaalisia suhteita - niin kahdenvälisesti kuin ryhmissäkin? Ja voiko näiden merkitysten ymmärtäminen auttaa meitä luomaan parempia palveluita?

Tutkimuksesta ja siivoamisesta

Tietotyö ei aina palkitse niin nopeasti kuin olisi mukavaa. Verkkoyhteisöt-blogin kirjoitus kuvaa osuvasti tutkimusta siivoamisen kautta:

"Viime viikot olen ikävöinyt perusopiskeluaikaista osa-aikatyötä siivoojana. Havaitsin välittömästi aikaansaannokseni, ja kun olin hyötyliikunnan hengessä saanut rappukäytävät puhtaaksi, lähdin kotiin. Kertaakaan en joutunut ottamaan lähtiessäni puolta siivouskomerollista tavaraa mukaan tai heräämään yöllä miettimään, olisiko lihamyllyn pesemisen ja lattian liukkauden välillä sittenkin yhteys. Koko aikana kukaan ei tullut sanomaan tai vihjailemaan, että lafkamme työntekijät käyttävät väärän mallista harjaa, joka ei ole siivousteknisesti tarpeeksi uskottava. En joutunut miettimään, saanko palkkaa vielä ensi vuonnakin, ja kuka sen maksaa. En myöskään pitänyt siivousblogia, johon olisin kirjoittanut vihaisia tekstejä."

Toivon, ettei tämä blogi tule täyttymään vihaisista teksteistä, vaikka niille varmasti aika ajoin aihetta löytyykin.

Donna Karan ja keskittyminen oleelliseen

Juuri nyt ajattelen kuin Donna Karan Timen Style&Design extrassa: "Do I have all the answers? I don't. Do I have the desire and passion to make this happen? Yes." Puitteet väitöskirjan valmistelulle alkavat olla kunnossa; ihan pian hakemusrumban hellittäessä pääsen taas keskittymään oleelliseen eli varsinaiseen tutkimustyöhön. Hyvä.

Ydinkysymys

Toistaiseksi paras kiteytys siitä, mistä väitöstutkimuksessani on tarkoitus olla kyse, osui silmiin Razavin & Iversonin artikkelista: "The real problem with personal privacy in social systems then is how to reconcile the co-presence of various groups that one identifies with, in terms of what to share with whom, in a flexible and straight-forward way." Seuraavaksi tarvitaan ratkaisuja.

Aivan aluksi

Aivan aluksi on aloitettava. On aloitettava, vaikka on keskeneräistä. Vaikka on kiire. Vaikka vaihtoehtoja ja tekosyitä riittäisi.

Polyedri (kreik.) tarkoittaa monitahokasta. Polyedristä voi olla vaikea saada selkoa tai otetta. Toisaalta se näyttää eri kulmista erilaiselta ja on siksi kiinnostava. Väitöskirjaprojekti on polyedri. Tämä blogi on, jotta ote löytyisi. Ja pitäisi.